Kuplajuomaa

Tourin kolmosetappi minua ei oikein innostanut ja liekö sen takia on jäänyt muhimaan siitä bloggaaminenkin. Esitellääs nyt kuitenkin kuplasukat jotta pääsen joskus eteenpäinkin.

Näihin olin varannut ihanaa punaista Lanitium ex Machinaa. Olen köyhä opiskelija, joten ihkulangat jää useimmiten ostamatta, mutta nyt Touria varten piti. Oli alekoodikin ja kaikkea. (Alekoodi jonka unohdin käyttää... Onneksi olin osannut valita kaupasta vain tämän yhden vyyhdin, joten hävisin ehkä vain kaksi euroa. Ensi kerralla olen tarkempi -.-) Ja sitten sen langan pariksi tuli tämä malli. Meh. Olin tietysti maalla, joten ei auttanut kuin neuloa suunnitelman mukaisella langalla.

Touring Bubbles
Lanitium ex Machina basic sock
2,25 mm

En tiedä mikä mua näissä sukissa oikein tökkii, ihan nätithän ne on kun valmista katsoo, mutta neuloin nämä kyllä sillä ajatuksella että purkuun menevät. Tosi hyödyllistä siis. Ehkä ongelma on juurikin siinä että sen kerran kun ostan käsinvärjättyä ihkulankaa niin sen olis parasta mennä johonkin ihan täydelliseen työhön, ja niin ei selvästikään nyt käynyt. Ehkä opin tästä ensi vuotta varten jotain. Joko keksimään jonkun varalangan tai rikastumaan niin hitosti että voin neuloa kaiken tällaisista kivoista langoista. Langasta itsestään ei nimittäin sukkien nihkeys millään muotoa johtunut.

Tuijottavaiset

Tour de Sockin kakkosetapille oli ohjeistettu varaamaan kahta lankaa, ja sitten arvuuteltiin onko tulossa kirjoneuletta vai jotain (minulle) kummallisempaa. Tuli kirjoneuletta, siitä tykkään, olen tyytyväinen. Näihin meni hitusen enemmän aikaa kuin ekalla etapilla, mutta niin meni muillakin kisaajilla, koska mun sijoitukseni parani huomattavasti. Olin 12. nopein, mikä tuntuu aikamoiselta saavutukselta. (Aikaero oli tosin yllättävän pieni kun ottaa huomioon miten erilainen malli on kyseessä. Virrat-sukkien kaavion opin ulkoa (=opin näkemään neuleesta mitä tapahtuu seuraavaksi, en mä sentään sitä opi muistamaan mitä rivillä n tapahtuu) melkein ensivilkaisulla, näissä jouduin tuijottamaan ohjetta ihan loppuun saakka).

Far Into The Forest // Metsään
Austermann Step + Hjertegarn Sock 4
2,5 mm

Ohjeen nähdessäni ajattelin ihan ensiksi että onpas kiva lehtikuvio, mutta hyvin pian nuo muuttuivat silmiksi. Etapin teaser-kuvakin tuli paremmin ymmärretyksi, siinä seikkaili Lumikki uhkaavien pimeästä mulkoilevien piirrettysilmien keskellä.

Sukat siis valmistuivat vähän reilussa kahdessa vuorokaudessa, ja pakko on todeta että ihan näin intensiivistä neulontatahtia kädet eivät arvosta. Onneksi etappien välillä voi lepuutella neulontalihaksia, joskin tänäänkin olen saanut sormeni jumiin pitelemällä maalipensseliä tuntitolkulla.

Sukkakisailua vol 1

Viime kuun alussa menin ja ilmoittauduin Tour de Sockille, kesän kestävälle sukkamaratonille jonka jälkeen mulla pitäis olla kuusi paria sukkia lisää. Tai ainakin tämän ekan etapin perusteella pitäisi puhua maratonin sijaan erillisistä sprinteistä, eka ohje julkaistiin maanantaina iltapäivällä ja vähän vajaata kahta vuorokautta myöhemmin mulla oli valmis pari. Ja tuolla tahdilla ehti jo hyvin tuntea itsensä hitaaksi kun nopeimmilla ei mennyt edes kellon ympäri. Pitää vissiin tehdä nopeustreenejä joskus.

Ja kun edellinen sukkaprojektini oli se lukuisia kiroiluja aiheuttanut Bex, niin olisihan se pitänyt arvata että kisan avausmallissa oli palmikointia kierretyillä silmukoilla. Jes. Ei tää onneksi ihan yhtä takkuista suorittamista ollut, mutta olen ihan tyytyväinen että seuraavaksi on pakko olla tulossa jotain muuta :D

Virrat
Novita Nalle
2,5 mm

Supervoimat hakusessa

Joululomalla esittelin äidilleni erästä Cookie A:n sukkakirjaa ja lupasin neuloa hälle vapaavalintaisen parin. No, vaikka tykkäänkin pikkutarkasta ja monimutkaisesta nyhräämisestä, niin näissä sukissa olin kohdata voittajani. Motivaatio oli hukassa koko ajan ja pari kuukautta näihin sitten kuluikin. Vaan ovatpa nyt valmiit ja olleet jo jonkun tovin uudella omistajallaan.

Cookie A: Bex
Austermann Step
2,25 mm
I need a superpower

Kierretyillä silmukoilla tehty palmikointi ei todellakaan ole mun juttuni.

Huomatkaa myös köyhän opiskelijan hienot diy-sukkablokit. Jokseenkin tätä ohjetta noudatin, materiaalina Ikean muovitabletti. Ainakin sukkien kuvattavuus parantui kivasti, kun erillinen malli/kuvaaja edelleen useimmiten puuttuu.

Peukaloita

Tuli päivänä muutamana suuri tarvis värjätä lankaa. Minäpä sitten kattilaan valkoista Fabelia ja punaista ja violettia värilientä. En oikein tiennyt mitä ajattelin saavani aikaan ja katselin kattilaa kauhulla epäillen saavani aikaan jotain kurjaa ruskeaa (mistä sitä tietää jos se punainen oliskin jotain oranssiin taittavaa), mutta kuivuttuaan väri olikin just eikä melkein. Semmoinen ihana viininpunainen.

sointuu kynsiin hienosti

Ja sitten, hyvin pian, tuli sellainen olo että tää lanka olisi oikein hyvä sormikkaina! Minähän aina lapasia neuloessani kiroilen kun peukalon tekeminen on niin inhottavaa, sulaa typeryyttä lähteä tekemään niitä peukaloita kahden sijaan kymmenen! Mutta lähdinpä kuitenkin. Ravelryn suosikeissa kutkutteli Knotty gloves, mutta epäilin että langan riittävyyden kanssa saattaisi tehdä tiukkaa, joten rupesin katselemaan muita malleja. Valinnassa oli sitten iso osa nimellä, vanhan tolkienistin sydän lämpenee aina kaikille Keski-Maa-henkisesti nimetyille malleille, ja metsähaltiasormikkaat olivat muutenkin nätit. Siispä puikoille!

Heti ensiksi jouduin laskutöihin, mähän neulon sukat kuudellakymmenellä silmukalla, joten 56 hanskoihin kuulosti vähän paljolta samalla lanka-puikko-yhdistelmällä. Onnistuin laskelmissa, lopputulos on mukavan napakka. Vähän muitakin muutoksia tein, kuviossa esimerkiksi käytin kierrettyjä silmukoita tavallisten oikeiden sijaan, sain vähän skarpimpaa jälkeä.

Ja ne sormet. Niitä nyhersin viikon kaikilla luennoilla, kunnes ne viimein kuorotreeneissä valmistuivat. Kaikki se poimiminen ja reikien välttely sormien väleissä oli kyllä kurjaa, mutta eivät nuo lopulta ihan niin kamalat olleet kuin kuvittelin, etenivät kivan nopeasti. En kyllä kauheasti ihastunutkaan, sukat on edelleen mieluisampaa neulottavaa. Ainakin jos ne ei ole Bexit (niistä lisää toisen kerran).

Wood Elves Gloves
itsevärjätty Drops Fabel
2,5mm
projektisivu: Silvan

2014 paketissa

Tämä mennyt vuosi oli esimerkiksi sillä tavalla jännä, että neuloin omalla mittapuullani koko ajan ja ihan hirveästi (luulin olevani aika joutuisa tekijä, ja sitten luen blogisteja joilta on valmistunut vuodessa kymmeniä sukkapareja ja monta villapaitaa... mutta eihän tämä onneksi ole kilpailu). Ravelryn laskujen mukaan puikkojeni kautta on kiertänyt 5 928 metriä lankaa, mikä on yli tuplasti enemmän kuin viime vuonna. Sen verran on myös sekalaista pannulappuosastoa josta en jaksanut niin pitää kirjaa, että todellinen luku lienee rahtusen yli kuusi kilometriä. Kehruita ei kai ole kilometritolkulla, mutta jonkinverran niitäkin. Muista käsitöistä tärkein projekti oli tietysti kääpiöpuku, eikä niitä oikeastaan muita tullut tehtyäkään.

Sukkia valmistui (melkein) yhdeksän paria. Vuoden suurin neuleoivallukseni olikin se, että oikeasti osaankin käyttää villasukkia! Opettelin myös uusia kantapäätekniikoita, rutiineista tykkäävää jännitti, mutta löytyi kivoja vaihtoehtoja. Suosikkejani olivat elefanttisukat sekä ne räikeän pinkit pii-raidoitetut. Neuloin myös lahjaksi tädeilleni, toinen sai ruususukat syntymäpäivän kunniaksi...:

Roses
Drops Fabel

...ja toinen joululahjaksi Cookie A:n Suloisimmat sukat -kirjasta löytyneen mallin (tää kirja mun pitää ehkä itselleni hankkia myöhäiseksi joululahjaksi). Kuva on kamala koska kännykkä, kiire ja pimeys, mutta sukista tuli sentään kivat:

Wanida
Austermann Step Classic

Yksi pari yhdeksästä tosiaan on vielä paria senttiä vajaa, joululahjaksi nekin ajattelin, mutta kun vastaanottaja ehti karata koko kevääksi etelään niin eipä noilla nyt niin hoppu. Niitä ja ystävälle tehtyjä TARDIS-sukkia lukuunottamatta kaikki parit ovatkin nyt tainneet päästä näytille tässä blogissa.

TARDIS socks tribute
Austermann Step Classic

Itsekehrätyistä valmistui Cameo-huivin lisäksi uusi lempparipipo. Ja tietysti sokerina pohjalla alkuvuodesta ihana Spirited, joka mun on moneen kertaan pitänyt takautuvasti esitellä täälläkin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Kyseessä on siis ihana henkäyksenohut neuletakki, jota varten kehräsin puoli syksyä superohutta merinolankaa kaiken muutto- ja kouluhärdellin keskellä, ja jota en ole oikein ollenkaan osannut pitää päälläni, koska pelkään että se takertuu johonkin ja hajoaa enkä osaa pelastaa sitä. Mutta on se ihana.

Spirited

Tänä vuonna lupaan neuloa paljon sukkia!

Hobitteilua

Pari viikkoa takaperin pukeuduttiin erääseen ensi-iltaan:

Tänäkään vuonna mulla ei ollut aikomustakaan pukeutua, mutta kavereiden pukusuunnitelmia kuunnellessa aloin itsekin innostua (samoinhan kävi viime vuonna). Esikuvakseni valitsin sympaattisen Ori-kääpiön, ja lisää inspiroiduin tästä tolkuttoman söpöstä cossista.

Aloitin tilaamalla peruukin ja etsimällä langat kämmekkäisiin ja huppuhuiviin, joihin molempiin onneksi löytyi myös ohjeet, eikä tarvinnut lähteä improvisointilinjalle. Huiviin tosin halusin myös palmikkoa, joten huppua kiertävän palmikon sommittelin itse. Huivista on vielä kunnolliset esittelykuvat ottamatta, mutta tässä vähän lähidetaljia.

Drops Nepal
5,0 mm
Dwarven Riding Cowl

Takin tekemiselle jätin tietysti viisaasti aikaa lähinnä itsenäisyyspäiväviikonlopun ja pari seuraavaa päivää. Kankaat ostin perjantaina (onneksi Eurokankaan palalaarista löytyi lopulta sopiva kangas, muuten olisin ollut aika pahassa pulassa), valmista piti olla tiistai-illaksi. Sitä ennen olin kyllä tehnyt labratakilta näyttävän koeversion valkoisesta lakanasta. Lähdin liikkeelle valmiista takkikaavasta, jonka kanssa jouduin soveltamishommiin. En osaa pätkääkään kaavoittaa ja muutenkin ompeluimproilu on vähän pelottavaa, lopputulos siis jännitti.

Aloitin käymällä hopeisen kangasvärin kanssa kaitaleiksi leikattavan kankaan kimppuun. Minua viisaammat sielut keksisivät jo etukäteen että tämänkokoinen painotyö olisi älykästä toteuttaa seulalla, itse sitten taistelin kaitaleet valmiiksi tuputtamalla. Epätoivo meinasi iskeä muutamaan kertaan, mutta onneksi jälki oli juuri sellaista kuin toivoinkin. Tuntien urakka tosin meinasi hajottaa multa käden ja kämmekkäiden valmistuminen jäi vaakalaudalle. Olenkin sen jälkeen neulonut vähän normaalia vähemmän, onneksi en kuitenkaan täyttä neulekieltoa joutunut itselleni asettamaan.

Vihdoinkin valmista!

Itse takin ompelu sujui ihan mukavasti kuitenkin, kaitaleiden asettelu oli välillä vähän ongelmanratkaisupeliä, ja ompelukone toki yritti jumittaa kriittisellä hetkellä tiistaiaamuna, mutta onneksi mitään suurempaa ongelmaa ei tullut vastaan. Peruukkikin saapui ihan h-hetkellä noudettavaksi postista, olin ehtinyt käydä ostamassa toisen varalle, mutta tilattu oli ihan selkeästi parempi kuitenkin.

Vähän tältä kyllä tuntui välillä.

Muut asun vaatteet saappaita myöten haalin kirppareilta, ja harmaan hameen lisäksi niihin kuului mm. tosi kiva palmikkoneuleliivi, mutta koska teatterissakin tuli pyörittyä vain täydessä tällingissä, niin asusta ilman takkia ei ole oikein kuviakaan, ainakaan vielä.

Thorin Tammikilpi ja öh, viisi kääpiötä. Close enough?

Ja psst, mua voi äänestää myös Suomen Tolkien-seuran pukukilpailussa. Äänensä pääsee antamaan naamakirjassa tykkäämällä tästä kuvasta. Kannattaa myös tsekata muut mainiot osallistujat!

Matemagiikkaa

Raitasukkien tekeminen kolahti jotenkin yllättävän paljon siihen nähden, että yleensä olen halunnut neuloa jotain mielenkiintoisempaa kuin pelkkää sileää – pitsiä, palmikoita, kirjoneuletta. Sitten törmäsin pii-sukkiin ja idea piti napata heti omaankin käyttöön. Onhan multa pakko löytyä oman alan sukat. Otin käyttöön sen ihanan pinkki-violetin Fluormanian, ai että mitkä sukat! Olen myös onnekseni tänä syksynä vihdoin oivaltanut että ohuesta langasta tehtyjä sukkia osaan myös itse pitää, siis paljon vähemmän huonoa omaatuntoa siitä että mulla on jatkuvasti niitä puikoilla!

malli: oma, piisukkareseptiä mukaillen
puikot: 2,5 mm
lanka: Regia Fluormania & Hjertegarn Sock 4
ravelryssa: pii

Nämä on siis neulottu kärjestä alkaen niin, että raitojen kerrosluvut on napattu piin desimaaleista: 3,14159... Samaa ideaa voisi hyödyntää muidenkin kivojen irrationaalilukujen, kuten Neperin luvun e kanssa. Pii oli kuitenkin siitä mukavampi, että nolla tulee vastaan aika myöhään, näihin sukkiin neuloin yli 20 desimaalia, eikä niiden joukossa vielä ollut nollaa. Tähänkin tosin näin erilaisia ratkaisuja, eräs ohje ehdotti lisäämään vuorossa olevaan numeroon aina ykkösen (jolloin raidoitus olisi 4, 2, 5, 2, 6, 10, ...), toinen ja mielestäni kivempi idea oli kuvata nollaa kirjoneuleraidalla, johon tulee vuorotellen yksi silmukka kumpaakin väriä.

Koska olen myös lähtenyt kantapäätutkimusretkelle, on näissä testissä Fish Lips Kiss -kantapää. Minulla ei ole koskaan ollut isompia ongelmia lappukantapään istuvuuden kanssa, mutta olen nyt halunnut kuitenkin kokeilla uusia juttuja. Kalansuukkokantapään ohjeessa tulee itse kantapääohjeen lisäksi askarteluohjeet pahvisiin sovitusjalkoihin, joilla pitäisi saada aikaan täydellisesti istuvat sukat. En näitä osannut ihan täysin tehdä omaan pahvijalkaani istuviksi, mutta ihan hyvät tuli kuitenkin, ja plussaa kyllä siitä ettei tarvitse arpoa kohtaa, jossa kantapään aloittaisi. Ja itse kantapääkin oli kyllä mukavan helppotekoinen – ohje oli kirjoitettu sen osalta mielestäni vähän liiankin yksityiskohtaisesti, mutta ainakin se on aloittelijaystävällinen. Käytän varmasti toistekin.

Cameo-roolissa

Aiemmin syksyllä bloggasin langasta ja pohdiskelin mallin valintaa. Olen keskimäärin aika päättämätön, joten oli ihan kiva että vielä saman kuun aikana sain tehtyä päätöksiä, ja tämänpäiväisen päättely- ja kuvaussession jäljiltä mulla on nyt julkaisukelpoinen huivi, joka pääsi jo ensimmäiseen koekäyttöönkin. Viime viikon pakkasissa olisin kyllä kaivannut tuota enemmän, tämäniltaisessa leudossa säässä tuli lähinnä liian kuuma. Mutta ainakin nyt on talveen varautuminen astetta paremmassa mallissa.

Pyysin malliksi Davidin joka on ennenkin auttanut mua huivikuvauksissa. Eräs kaveri kommentoi kuvan nähtyään että herra ei näytä ihan vakuuttuneelta. Mut sitä vain harmitti kun olin just jättänyt sen viikoksi yksin kotiin.

malli: Cameo
puikot: 4 mm
lanka: itsekehrätty bfl/silkki ja Drops Alpaca

Tosi yksinkertainen neulottava tää oli, ainaoikeaa ja maailman yksinkertaisinta pitsiä. Tosin kuten arvata saattaa, lopussa puikoilla oli muutama silmukka ja luulin että noihin reikäriveihin menee ikä ja terveys. Mä tylsistyn vähän liian helposti näiden yksinkertaisten juttujen kanssa, mutta ei aina jaksa olla tekemässä mitään monimutkaista pitsiunelmaakaan. Onneksi tässä sentään sai vaihtaa väriä välillä ja toimi telkkarineuleena.

Neonraitaa

Vähän aikaa sitten törmäsin sattumalta Ravelryssa tämän postauksen ekoihin sukkiin. Tuo pinkki Fluormania oli rakkautta ensisilmäyksellä, ja ihan pakkohan sitä oli saada. Ilmeisesti harmaaraitaiset neonsukat olivat joku viime talven muotivillitys, joten tapani mukaan olen trendeistä jäljessä, mutta eipä se mitään. Lankatilausta tehdessäni iski joku mielenhäiriö ja pinkki-violetin lisäksi ostoskoriin päätyi myös muita värejä (joista sentään onneksi yksi kerä meni kaverille). Ja koska toisinaan toimin todella loogisesti, ensimmäisenä puikoille pääsi keltaisensekainen kummajainen. Ja samantien halusivat kasvaa polvimittaan ja toimia testialustana uudenlaiselle kantapäälle. En koskaan ole tehnyt muita kuin lappukantapäitä, mutta tätä tulee varmasti kokeiltua toistekin.

malli: oma 60 s kärjestä ylös // neonit
puikot: 2,5 mm
lanka: Regia Fluormania Color 68 g & Hjertegarn Sock 4 38 g

Ensimmäinen sukka oli aikamoinen murheenkryyni - koska en hirveästi tykkää magic loopista (enkä omista tarpeeksi ohuita pyöröjä), aloitin sitten sukkapuikoilla kärjestä, mikä oli himpun verran haastavaa. Neuloin puolet kärjestä ja totesin lisäysten näyttävän rumilta, siis purkamaan. Seuraava purkutuomio odotti kun jalkaterä oli jo varsin pitkällä, totesin että en sittenkään kestä hyppyä värien vaihtumiskohdassa. Opettelin piilottamaan ongelmakohdan nostotekniikalla ja jatkoin matkaa. Mutta vielä ei selvitty kommelluksitta: ensimmäistä kertaa kokeilemani Sweet Tomato Heel onnistui muuten ihan nätisti ensiyrittämällä, mutta totesin että en sittenkään voi elää itseni kanssa jos jätän kantapään vahvistamatta. Joten uusiksi. Varteen tein muutaman lisäyksen mutta niidenkään sijoittelu ei ollut ihan Strömsö-laatua, mutta siinä vaiheessa olin jo niin kyllästynyt purkamiseen että annoin olla.

Aika kivat sukat sain kuitenkin, vaikka värit eivät todellakaan ole selkeintä minua. Nyt on niin pitkä lista tilaustöitä odottamassa että saa nähdä koska ehdin siitä ihqupinkistä neuloa yhtään mitään, mutta jospa vielä tänä talvena.

Kesä sukkasilla

Mitäpä sitä kesähelteellä muutakaan tekisi kuin villasukkia?

Niinpä. Tänä kesänä on valmistunut kolme paria pienillä, korkeintaan kahden ja puolen millin puikoilla nyhjättyjä sukkia. Sain niistä tuolla helteessä vielä ihan mukavia kuviakin (voi sitten olla vaikeaa kuvata omissa jaloissa olevia sukkia), joista innostuin sen verran että muistin että hei, mullahan on myös käsityöblogi. Hups.

malli: Eowyn socks

puikot: 2,25 mm

lanka: Drops Fabel

malli: Black Tie, Optional

puikot: 2,5 mm

lanka: Hjertegarn Sock 4

 

malli: Water for the Elephants

puikot: 2,25 mm

lanka: Zitron Trekking (XXL) & Hjertegarn Sock 4 

Omat suosikkini ovat varmaan nuo violetinkirjavat. Ihana lanka, ihana elefantti, ihana kirjoneule!

Terveisiä Tylypahkasta

Liityin keväällä Ravelryssa Harry Potter Knitting and Crochet House Cup -ryhmään. Jutun ideana on lyhyesti Potterien tupakisan hengessä tehdä käsitöitä ja kerätä pisteitä omalle tuvalle - pisteitä saa normaaleista oppiaineista, huipaukseen osallistumisesta sekä niiden-tutkintojen-joiden-suomenkielisiä-nimiä-en-muista suorittamisesta. Toissapäivänä päättyneellä kevätlukukaudella mm. käännytin nuoren Kalkaroksen hyvisten puolelle neulehuivilla ja tyynnyttelin ihmissutta ihanilla pitkillä sukilla.

House Cupin takia tein touko-heinäkuussa varmasti enemmän käsitöitä kuin mitä olisin muuten saanut aikaiseksi (vaikka yritin olla tekemättä mitään kauhean turhaa) ja erityisenä plussapuolena on ollut se että töiden esittelyyn on tullut vähän panostettua. Itse olen erityisesti pyrkinyt kehittymään valokuvauksen suhteen (mitä toki yritän ihan noin muutenkin), koska usein harmittaa kun varmasti hienosta neuleesta on räpsäisty epätarkka pokkarikuva keskellä yötä huonossa valossa eikä se tee työlle mitään oikeutta. Mutta myös tarinankerronnallisesti pääsee käyttämään mielikuvitusta, esimerkiksi heinäkuussa yksi loitsukurssin tehtävänannoista oli "Spin your way out of trouble by spinning your yarn and an excuse for why you are out of your bed at night!"

Ja House Cup on myös ihanan yhteisöllinen. Itse roikun Puuskupuhin oleskeluhuoneessa päivittäin, koska sieltä löytää neuvoja, vertaistukea ja muuten vain juttuseuraa, sekä inspiraatiota omia tulevia projekteja varten. Kaikki ihmiset ovat kauhean ystävällisiä, mikä on aina jotenkin hitusen yllättävää internetissä (t. kyynikko). Mulle itselleni myös sopii tällainen deadline-homma hyvin, nytkin mulla on syksylle suunnitteilla villatakki jota en varmasti saisi ikinä aikaiseksi aloittaa ilman pientä ulkoista kannustinta.

Että tää on se Potter-käsityöjuttu josta puhun joskus kuitenkin. Ja vinkvink, uusi lukukausi alkaa syyskuussa ja lajittelu tapahtuu joskus tämän kuun loppupuolella, mutta tässäkin kuussa on meneillään kaikennäköistä.

Vihreää ja violettia

Kuten viimeksi uhkailinkin, laitoin kiirastorstaina väriliemipadan porisemaan - tosin vain kuvaannollisesti, sillä nämä värjäilyt tapahtuivat kelmuun käärittyinä uunissa. Kolmesta vyyhdistä kaksi sai pätkärääkkikäsittelyn, kolmanteen yritin isompia värialueita ja liukuvärjäystyyppistä käsittelyä. Väreistä ainakin tuli ihan mukavat, saa nähdä miltä värinvaihdot sitten näyttävät neulottaessa. Väreiltään kaikki vyyhdit ovat sukua keskenään, joten nimesin nämä Ocean Dreamsiksi.

etualalla liukuvärjäys vihreästä violettiin ja takaisin, keskellä sinivihreää pätkälankaa ja takimmaisena lyhytpätkäinen vihreä/violetti

astetta informatiivisempi kuva siitä edustavimmasta langasta

Vetäydyttyäni maaseudun rauhaan (just joo, rauhaahan siellä ei ole nähtykään, mutta pääsinpä esimerkiksi jälleen bongaamaan villisikoja sekä opettelemaan moottorikelkalla ajoa) pääsi ensimmäinen lanka jo puikoille, tuo jo ennalta arvattuna karmein kaikista kolmesta. Harjoittelin sen kanssa kärjestä ylös -sukkia. Valokuvassa värit edustavat paremmin kuin livenä, kauempaa katsottuna näyttää lähinnä harmaalta. En tykkää yhtään, mutta tiedänpä vältellä ensi kerralla ja eivätköhän nämäkin jollekulle kelpaa.

Liukuvärjätty yksilö oli jo ennen syntymistään korvamerkitty ystävän joululahjalapasiin (siis tietysti viime jouluksi luvattuihin), jotka ovat nyt työn alla. Neitokainen tuskin blogiani lukee, mutta en silti ihan vielä paljasta mitä näihin on tulossa. Vähän vaan saa kurkistaa:

Spoilers, sweetie.

Olen nyt vallan viehtynyt tuohon vihreän ja violetin sävyjen yhdistelmään, toinen äidille menneistä Delight-keristäkin oli kyseistä väriyhdistelmää ja sitä täytyy varmaan kahmia vielä itsellekin, onneksi siitä luovuttuani sain melkein saman tien tilalle samoja värejä. Olen kuullut Polusta vähän negatiivisia kommentteja, mutta näistä tullee silti oikein pitkävartiset sukat. Mietin myös huivia, mutta ehkä en lähde pitsineuleilemaan hankalaa lankaa. Mutta tuo väriyhdistelmä on joka tapauksessa taivaallinen.

Nyt hyvää yötä ja meriunia, mulla on huomenna luvassa pitkähkö orkesteritreenipäivä sekä illan kohokohtana uusi Doctor Who -jakso. Jee!

Maalisvillitys?

Tämä vuosi on alkanut kauhean tohinan kanssa: kun yrittää pitkästä aikaa opiskella ahkerasti, lukea pitkiä kirjoja (A Song of Ice and Fire siis) ja lisäksi käydä kahdesti viikossa soittotunnilla sekä päälle kuoro- ja orkesteritreeneissä, ei vuorokaudessa vaan riitä tunnit ihan kaikelle mitä haluaisi tehdä. Varsinkin kun ihminen tarvitsee myös jonkin verran oleilu- ja irkkausaikaa. Tänä vuonna oonkin saanut aikaiseksi peräti sukat Dropsin ohjeella:

Selvisi myöskin miksi kesällä tekemäni TARDIS-sukat ovat armottomasti liian väljät, käyttämäni Sisu-lanka on esim Ravelryn mukaan fingering-paksuista, mutta näitä tehdessä tuntui kyllä astetta paksummalta. Pienijalkaiselle kaverille olivat menossa mutta tämä koon 35-37 silmukkamäärillä tehty sukkapari oli oikein istuva omiinkin jalkoihin. Ehkä jonain ahkerana päivänä puran niistä TARDIS-sukista sukkaosan ja neulon uudestaan vähän vähemmillä silmukoilla.

Vähän olen käsityövajetta yrittänyt paikata kehräämällä pienissä pätkissä esim. telkkaria katsoessa, mutta selvästikään se ei riitä. Tänään nimittäin tein omalla mittapuullani varsin laajan shoppailukierroksen. Ostostelin ensin itselleni valkoista lankaa värjäystarkoituksiin, sekä pääsiäisviemisiksi äidille pari ihanaa Delight-kerää ja kaksipäisen virkkuukoukun. Värejä ostin myös, ja huomisen ohjelmaan varmaankin kuuluu pienet värjäilysessiot. (Piti myös hakea yksi viulunkielisarja ja samalla sain vihdoin hommattua itselleni ääniraudan, miten voikin tuollainen yksinkertainen metallikapistus ilahduttaa kovasti.) Ja koska varsinaisesti haluan värjätä villoja enkä valmista lankaa, pistin tilaukseen puoli kiloa erirotuisia villatopseja. Ne ehkä päätyvät sitten äidille kehrättäviksi (jollen huovuta niitä värjäyksessä piloille), sillä kun on rukki mutta ei juuri pääsyä villakaupoille. Oma tilanne on taas päinvastainen ja värttinöinti tuntuu edistyvän armottoman hitaasti. Pitää vissiin oikeasti aloittaa se rukkirahaston kartuttaminen :)

Vuoden väkerryksiä

Minulle ei jää ikävä vuotta 2012. Muutoin huonona vuonna tuli kuitenkin tehtyä kivoja käsitöitä, tässä ainakin osa niistä.

Neuloin sukkiin erinäköisiä palmikoita:

  

Viimeisiin käyttämäni langan myös värjäsin itse, kirjava lanka (tai tuo valokuva) ei tee oikeutta pintaneuleelle, mutta ihan kivat niistä tuli.

Osallistuin olympialaisten aikaan Ravellenic Gameseihin. Niiden ansiosta sekä uskaltauduin virkkaamaan (se ei ole koskaan ollut lempilajini), että päädyin kokeilemaan kehräämistä. Virkkamista en erityisesti rakasta vieläkään, mutta kehrääminen lienee tullut jäädäkseen.

Ravellenics-satoa

Kehrätty on sekä rukilla että värttinällä, sekä omatekoisella että tuolla ihanalla Trindlellä.

 

Sitten piti tietysti testata myös jotain pitsimpää. Ensin helpohko kaulahuivi Tilting TARDIS:

Vuoden viimeisenä käsityönä valmistui vuoden vaativin tai ainakin eniten aikaavienyt käsityö, Laminaria. Kun kerta tulee kehrättyä pitsivahvuista lankaa niin sitten on tehtävä pitsihuiveja. Ainoa harminaihe tässä nyt on tuo käyttämäni kuitu. Novitan Hahtuvainen sopii harjoitteluun mutta mitään unelmanpehmeää se ei todellakaan ole. Vähän vahingossa kuitenkin kehräsin siitä yli neljäsataa metriä lankaa ja olisihan se ollut sääli jättää käyttämättä.

Huomata saattaa että vuoden tekeleissä on toistunut sekä violetti värimaailma, että Doctor Who -teema. En aio luopua näistä, mutta uudelle vuodelle multa on tilattu mm. vihreät sukat. Kiehtovaa!