Kuplajuomaa

Tourin kolmosetappi minua ei oikein innostanut ja liekö sen takia on jäänyt muhimaan siitä bloggaaminenkin. Esitellääs nyt kuitenkin kuplasukat jotta pääsen joskus eteenpäinkin.

Näihin olin varannut ihanaa punaista Lanitium ex Machinaa. Olen köyhä opiskelija, joten ihkulangat jää useimmiten ostamatta, mutta nyt Touria varten piti. Oli alekoodikin ja kaikkea. (Alekoodi jonka unohdin käyttää... Onneksi olin osannut valita kaupasta vain tämän yhden vyyhdin, joten hävisin ehkä vain kaksi euroa. Ensi kerralla olen tarkempi -.-) Ja sitten sen langan pariksi tuli tämä malli. Meh. Olin tietysti maalla, joten ei auttanut kuin neuloa suunnitelman mukaisella langalla.

Touring Bubbles
Lanitium ex Machina basic sock
2,25 mm

En tiedä mikä mua näissä sukissa oikein tökkii, ihan nätithän ne on kun valmista katsoo, mutta neuloin nämä kyllä sillä ajatuksella että purkuun menevät. Tosi hyödyllistä siis. Ehkä ongelma on juurikin siinä että sen kerran kun ostan käsinvärjättyä ihkulankaa niin sen olis parasta mennä johonkin ihan täydelliseen työhön, ja niin ei selvästikään nyt käynyt. Ehkä opin tästä ensi vuotta varten jotain. Joko keksimään jonkun varalangan tai rikastumaan niin hitosti että voin neuloa kaiken tällaisista kivoista langoista. Langasta itsestään ei nimittäin sukkien nihkeys millään muotoa johtunut.

Tuijottavaiset

Tour de Sockin kakkosetapille oli ohjeistettu varaamaan kahta lankaa, ja sitten arvuuteltiin onko tulossa kirjoneuletta vai jotain (minulle) kummallisempaa. Tuli kirjoneuletta, siitä tykkään, olen tyytyväinen. Näihin meni hitusen enemmän aikaa kuin ekalla etapilla, mutta niin meni muillakin kisaajilla, koska mun sijoitukseni parani huomattavasti. Olin 12. nopein, mikä tuntuu aikamoiselta saavutukselta. (Aikaero oli tosin yllättävän pieni kun ottaa huomioon miten erilainen malli on kyseessä. Virrat-sukkien kaavion opin ulkoa (=opin näkemään neuleesta mitä tapahtuu seuraavaksi, en mä sentään sitä opi muistamaan mitä rivillä n tapahtuu) melkein ensivilkaisulla, näissä jouduin tuijottamaan ohjetta ihan loppuun saakka).

Far Into The Forest // Metsään
Austermann Step + Hjertegarn Sock 4
2,5 mm

Ohjeen nähdessäni ajattelin ihan ensiksi että onpas kiva lehtikuvio, mutta hyvin pian nuo muuttuivat silmiksi. Etapin teaser-kuvakin tuli paremmin ymmärretyksi, siinä seikkaili Lumikki uhkaavien pimeästä mulkoilevien piirrettysilmien keskellä.

Sukat siis valmistuivat vähän reilussa kahdessa vuorokaudessa, ja pakko on todeta että ihan näin intensiivistä neulontatahtia kädet eivät arvosta. Onneksi etappien välillä voi lepuutella neulontalihaksia, joskin tänäänkin olen saanut sormeni jumiin pitelemällä maalipensseliä tuntitolkulla.

Sukkakisailua vol 1

Viime kuun alussa menin ja ilmoittauduin Tour de Sockille, kesän kestävälle sukkamaratonille jonka jälkeen mulla pitäis olla kuusi paria sukkia lisää. Tai ainakin tämän ekan etapin perusteella pitäisi puhua maratonin sijaan erillisistä sprinteistä, eka ohje julkaistiin maanantaina iltapäivällä ja vähän vajaata kahta vuorokautta myöhemmin mulla oli valmis pari. Ja tuolla tahdilla ehti jo hyvin tuntea itsensä hitaaksi kun nopeimmilla ei mennyt edes kellon ympäri. Pitää vissiin tehdä nopeustreenejä joskus.

Ja kun edellinen sukkaprojektini oli se lukuisia kiroiluja aiheuttanut Bex, niin olisihan se pitänyt arvata että kisan avausmallissa oli palmikointia kierretyillä silmukoilla. Jes. Ei tää onneksi ihan yhtä takkuista suorittamista ollut, mutta olen ihan tyytyväinen että seuraavaksi on pakko olla tulossa jotain muuta :D

Virrat
Novita Nalle
2,5 mm

Supervoimat hakusessa

Joululomalla esittelin äidilleni erästä Cookie A:n sukkakirjaa ja lupasin neuloa hälle vapaavalintaisen parin. No, vaikka tykkäänkin pikkutarkasta ja monimutkaisesta nyhräämisestä, niin näissä sukissa olin kohdata voittajani. Motivaatio oli hukassa koko ajan ja pari kuukautta näihin sitten kuluikin. Vaan ovatpa nyt valmiit ja olleet jo jonkun tovin uudella omistajallaan.

Cookie A: Bex
Austermann Step
2,25 mm
I need a superpower

Kierretyillä silmukoilla tehty palmikointi ei todellakaan ole mun juttuni.

Huomatkaa myös köyhän opiskelijan hienot diy-sukkablokit. Jokseenkin tätä ohjetta noudatin, materiaalina Ikean muovitabletti. Ainakin sukkien kuvattavuus parantui kivasti, kun erillinen malli/kuvaaja edelleen useimmiten puuttuu.

Matemagiikkaa

Raitasukkien tekeminen kolahti jotenkin yllättävän paljon siihen nähden, että yleensä olen halunnut neuloa jotain mielenkiintoisempaa kuin pelkkää sileää – pitsiä, palmikoita, kirjoneuletta. Sitten törmäsin pii-sukkiin ja idea piti napata heti omaankin käyttöön. Onhan multa pakko löytyä oman alan sukat. Otin käyttöön sen ihanan pinkki-violetin Fluormanian, ai että mitkä sukat! Olen myös onnekseni tänä syksynä vihdoin oivaltanut että ohuesta langasta tehtyjä sukkia osaan myös itse pitää, siis paljon vähemmän huonoa omaatuntoa siitä että mulla on jatkuvasti niitä puikoilla!

malli: oma, piisukkareseptiä mukaillen
puikot: 2,5 mm
lanka: Regia Fluormania & Hjertegarn Sock 4
ravelryssa: pii

Nämä on siis neulottu kärjestä alkaen niin, että raitojen kerrosluvut on napattu piin desimaaleista: 3,14159... Samaa ideaa voisi hyödyntää muidenkin kivojen irrationaalilukujen, kuten Neperin luvun e kanssa. Pii oli kuitenkin siitä mukavampi, että nolla tulee vastaan aika myöhään, näihin sukkiin neuloin yli 20 desimaalia, eikä niiden joukossa vielä ollut nollaa. Tähänkin tosin näin erilaisia ratkaisuja, eräs ohje ehdotti lisäämään vuorossa olevaan numeroon aina ykkösen (jolloin raidoitus olisi 4, 2, 5, 2, 6, 10, ...), toinen ja mielestäni kivempi idea oli kuvata nollaa kirjoneuleraidalla, johon tulee vuorotellen yksi silmukka kumpaakin väriä.

Koska olen myös lähtenyt kantapäätutkimusretkelle, on näissä testissä Fish Lips Kiss -kantapää. Minulla ei ole koskaan ollut isompia ongelmia lappukantapään istuvuuden kanssa, mutta olen nyt halunnut kuitenkin kokeilla uusia juttuja. Kalansuukkokantapään ohjeessa tulee itse kantapääohjeen lisäksi askarteluohjeet pahvisiin sovitusjalkoihin, joilla pitäisi saada aikaan täydellisesti istuvat sukat. En näitä osannut ihan täysin tehdä omaan pahvijalkaani istuviksi, mutta ihan hyvät tuli kuitenkin, ja plussaa kyllä siitä ettei tarvitse arpoa kohtaa, jossa kantapään aloittaisi. Ja itse kantapääkin oli kyllä mukavan helppotekoinen – ohje oli kirjoitettu sen osalta mielestäni vähän liiankin yksityiskohtaisesti, mutta ainakin se on aloittelijaystävällinen. Käytän varmasti toistekin.

Neonraitaa

Vähän aikaa sitten törmäsin sattumalta Ravelryssa tämän postauksen ekoihin sukkiin. Tuo pinkki Fluormania oli rakkautta ensisilmäyksellä, ja ihan pakkohan sitä oli saada. Ilmeisesti harmaaraitaiset neonsukat olivat joku viime talven muotivillitys, joten tapani mukaan olen trendeistä jäljessä, mutta eipä se mitään. Lankatilausta tehdessäni iski joku mielenhäiriö ja pinkki-violetin lisäksi ostoskoriin päätyi myös muita värejä (joista sentään onneksi yksi kerä meni kaverille). Ja koska toisinaan toimin todella loogisesti, ensimmäisenä puikoille pääsi keltaisensekainen kummajainen. Ja samantien halusivat kasvaa polvimittaan ja toimia testialustana uudenlaiselle kantapäälle. En koskaan ole tehnyt muita kuin lappukantapäitä, mutta tätä tulee varmasti kokeiltua toistekin.

malli: oma 60 s kärjestä ylös // neonit
puikot: 2,5 mm
lanka: Regia Fluormania Color 68 g & Hjertegarn Sock 4 38 g

Ensimmäinen sukka oli aikamoinen murheenkryyni - koska en hirveästi tykkää magic loopista (enkä omista tarpeeksi ohuita pyöröjä), aloitin sitten sukkapuikoilla kärjestä, mikä oli himpun verran haastavaa. Neuloin puolet kärjestä ja totesin lisäysten näyttävän rumilta, siis purkamaan. Seuraava purkutuomio odotti kun jalkaterä oli jo varsin pitkällä, totesin että en sittenkään kestä hyppyä värien vaihtumiskohdassa. Opettelin piilottamaan ongelmakohdan nostotekniikalla ja jatkoin matkaa. Mutta vielä ei selvitty kommelluksitta: ensimmäistä kertaa kokeilemani Sweet Tomato Heel onnistui muuten ihan nätisti ensiyrittämällä, mutta totesin että en sittenkään voi elää itseni kanssa jos jätän kantapään vahvistamatta. Joten uusiksi. Varteen tein muutaman lisäyksen mutta niidenkään sijoittelu ei ollut ihan Strömsö-laatua, mutta siinä vaiheessa olin jo niin kyllästynyt purkamiseen että annoin olla.

Aika kivat sukat sain kuitenkin, vaikka värit eivät todellakaan ole selkeintä minua. Nyt on niin pitkä lista tilaustöitä odottamassa että saa nähdä koska ehdin siitä ihqupinkistä neuloa yhtään mitään, mutta jospa vielä tänä talvena.