2014 paketissa

Tämä mennyt vuosi oli esimerkiksi sillä tavalla jännä, että neuloin omalla mittapuullani koko ajan ja ihan hirveästi (luulin olevani aika joutuisa tekijä, ja sitten luen blogisteja joilta on valmistunut vuodessa kymmeniä sukkapareja ja monta villapaitaa... mutta eihän tämä onneksi ole kilpailu). Ravelryn laskujen mukaan puikkojeni kautta on kiertänyt 5 928 metriä lankaa, mikä on yli tuplasti enemmän kuin viime vuonna. Sen verran on myös sekalaista pannulappuosastoa josta en jaksanut niin pitää kirjaa, että todellinen luku lienee rahtusen yli kuusi kilometriä. Kehruita ei kai ole kilometritolkulla, mutta jonkinverran niitäkin. Muista käsitöistä tärkein projekti oli tietysti kääpiöpuku, eikä niitä oikeastaan muita tullut tehtyäkään.

Sukkia valmistui (melkein) yhdeksän paria. Vuoden suurin neuleoivallukseni olikin se, että oikeasti osaankin käyttää villasukkia! Opettelin myös uusia kantapäätekniikoita, rutiineista tykkäävää jännitti, mutta löytyi kivoja vaihtoehtoja. Suosikkejani olivat elefanttisukat sekä ne räikeän pinkit pii-raidoitetut. Neuloin myös lahjaksi tädeilleni, toinen sai ruususukat syntymäpäivän kunniaksi...:

Roses
Drops Fabel

...ja toinen joululahjaksi Cookie A:n Suloisimmat sukat -kirjasta löytyneen mallin (tää kirja mun pitää ehkä itselleni hankkia myöhäiseksi joululahjaksi). Kuva on kamala koska kännykkä, kiire ja pimeys, mutta sukista tuli sentään kivat:

Wanida
Austermann Step Classic

Yksi pari yhdeksästä tosiaan on vielä paria senttiä vajaa, joululahjaksi nekin ajattelin, mutta kun vastaanottaja ehti karata koko kevääksi etelään niin eipä noilla nyt niin hoppu. Niitä ja ystävälle tehtyjä TARDIS-sukkia lukuunottamatta kaikki parit ovatkin nyt tainneet päästä näytille tässä blogissa.

TARDIS socks tribute
Austermann Step Classic

Itsekehrätyistä valmistui Cameo-huivin lisäksi uusi lempparipipo. Ja tietysti sokerina pohjalla alkuvuodesta ihana Spirited, joka mun on moneen kertaan pitänyt takautuvasti esitellä täälläkin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Kyseessä on siis ihana henkäyksenohut neuletakki, jota varten kehräsin puoli syksyä superohutta merinolankaa kaiken muutto- ja kouluhärdellin keskellä, ja jota en ole oikein ollenkaan osannut pitää päälläni, koska pelkään että se takertuu johonkin ja hajoaa enkä osaa pelastaa sitä. Mutta on se ihana.

Spirited

Tänä vuonna lupaan neuloa paljon sukkia!