the end the end the end

Mulla alkaa huomenna koulu, ja sitä tässä pääasiassa jännäilen koska on vähän erilaiset kuviot tänä syksynä. Olen myös ollut ihan liian kauan lomalla joten voi olla vähän hankalaa saada aivoja taas opiskeluvireeseen.

Olen elokuussa tehnyt kaikenlaista pientä, meinasin jo sanoa etten ole paljoa villakäsitöihin koskenut mallitilkkujen ja testikehruiden ohella (niiden tekeminen on tietysti oma pieni ihmeensä, harvemmin neulon mitään isoa tai muuten mallitilkkua kaipaavaa, yleensä mun käsiala menee tarpeeksi hyvin yksiin ohjeen kanssa tai sitten sovellan yritys-erehdys-menetelmää), mutta olinhan minä. Toistaiseksi paksuimmasta itsekehräämästäni langasta tuli ihana palmikkokauluri ja ihan kokeilunhalusta hurruuttelin yhden villaletin yksisäikeiseksi langaksi, se varmaan menee väriliemeen ja muuttuu joskus huiviksi. Ehkä jopa ihan oma-aloitteisesti jos tarpeeksi kauan odotan?

Tein kuitenkin myös askartelumaisempia näpertelytöitä. Erityisesti tykkään kangaskasseista joita painoin fandom-teemoilla muutaman. Olen viimeisten kymmenen vuoden aikana painanut kangasta todella harvakseltaan ja havaitsin että osaan leikata sabluunoita paremmin kuin luulin, mutta leikkaaminen on yhtä ärsyttävää kuin ennenkin. Saattoi tosin johtua myös siitä että lähdin kuvien kanssa aika pikkutarkalle linjalle, erityisesti tuon college of time travel -kassin tekstien kanssa meinasi hajota pää. Mutta valmiina olivat tosi kivoja kaikki.

Klikkaamalla isommaksi. Näistä eka jäi itselleni, toiset kaksi
pääsivät hyvään kotiin ystävien luo.

Mulla on myös salaisuus. Kaikki ohjeet joihin olen netissä törmännyt, käskevät käyttämään sabluunamateriaalina muovia tai vähintään muovitettua paperia (joku kyllä vannoi litoposterin nimeen mutta kuka sitä ostaa paria pientä sabluunaa varten jos ei ole muuta käyttöä). Mutta erityisesti jos ei tule tarvitsemaan samaa sabluunaa kuin kerran tai kaksi niin sitä on aivan turhaa leikata muovista, ainakin omien kokemusteni perusteella se on vain työläämpää eikä ainakaan piirtoheitinkalvokokeilusta jäänyt muutenkaan mitään hyvää sanottavaa. Tavallinen kopiopaperi kestää yhden painokerran erinomaisesti ja useammankin jos on tarkka ja varovainen. Esimerkiksi molemmat Tardikset on tehty samalla paperisabluunalla ja toisessa levinnyt väri johtui vain siitä että käytin liikaa väriä.

Testasin myös korvisten virkkaamista. Löysin sarjan kivoja malleja ja näitä varmaan teen enemmänkin kunhan joudan. Viimeistely vaatisi vielä jollain tapaa tärkkäämistä, mutta kolminkertaisesta ompelulangasta toteutettuna varsinkin pienemmät näyttivät pitävän muotonsa hyvin itsekseenkin.

Terveisiä Tylypahkasta

Liityin keväällä Ravelryssa Harry Potter Knitting and Crochet House Cup -ryhmään. Jutun ideana on lyhyesti Potterien tupakisan hengessä tehdä käsitöitä ja kerätä pisteitä omalle tuvalle - pisteitä saa normaaleista oppiaineista, huipaukseen osallistumisesta sekä niiden-tutkintojen-joiden-suomenkielisiä-nimiä-en-muista suorittamisesta. Toissapäivänä päättyneellä kevätlukukaudella mm. käännytin nuoren Kalkaroksen hyvisten puolelle neulehuivilla ja tyynnyttelin ihmissutta ihanilla pitkillä sukilla.

House Cupin takia tein touko-heinäkuussa varmasti enemmän käsitöitä kuin mitä olisin muuten saanut aikaiseksi (vaikka yritin olla tekemättä mitään kauhean turhaa) ja erityisenä plussapuolena on ollut se että töiden esittelyyn on tullut vähän panostettua. Itse olen erityisesti pyrkinyt kehittymään valokuvauksen suhteen (mitä toki yritän ihan noin muutenkin), koska usein harmittaa kun varmasti hienosta neuleesta on räpsäisty epätarkka pokkarikuva keskellä yötä huonossa valossa eikä se tee työlle mitään oikeutta. Mutta myös tarinankerronnallisesti pääsee käyttämään mielikuvitusta, esimerkiksi heinäkuussa yksi loitsukurssin tehtävänannoista oli "Spin your way out of trouble by spinning your yarn and an excuse for why you are out of your bed at night!"

Ja House Cup on myös ihanan yhteisöllinen. Itse roikun Puuskupuhin oleskeluhuoneessa päivittäin, koska sieltä löytää neuvoja, vertaistukea ja muuten vain juttuseuraa, sekä inspiraatiota omia tulevia projekteja varten. Kaikki ihmiset ovat kauhean ystävällisiä, mikä on aina jotenkin hitusen yllättävää internetissä (t. kyynikko). Mulle itselleni myös sopii tällainen deadline-homma hyvin, nytkin mulla on syksylle suunnitteilla villatakki jota en varmasti saisi ikinä aikaiseksi aloittaa ilman pientä ulkoista kannustinta.

Että tää on se Potter-käsityöjuttu josta puhun joskus kuitenkin. Ja vinkvink, uusi lukukausi alkaa syyskuussa ja lajittelu tapahtuu joskus tämän kuun loppupuolella, mutta tässäkin kuussa on meneillään kaikennäköistä.

All I want to do is fly

Nyt ollaan ehkä todella lähellä blogin otsikkoa. Olen mukana tuossa ylläolevassa videossa, mutta neljännen virtuaalikuoron deadlinen lähestyessä ajattelin että ei jaksa ei ehdi ei kiinnosta. Kunnes sitten deadlinepäivää edeltävänä iltana päätin että itse asiassa onhan tämä nyt sen verran hieno juttu että jos vaan joku sopraanostemma ei ole liian vaikea niin minähän otan tämän haasteena - opettele ja nauhoita biisi päivässä. Ehdin sitten lopulta äänittämään molemmat sopraanot, ykkösaltonkin olisin ehtinyt oppia mutta joku tuossa nauhoittamisessa on sen verran rasittavaa että en jaksanut.

Ja sitten mulle selvisi että tähän kappaleeseen tulee myös sopraanosoolo. Sitä en ole vielä nauhoittanut kun olen halunnut sisäistää sen ensin, joten se soikin päässäni nyt melkein jatkuvasti.

and all she ever thinks about is being any other place than this
'cause she remembers having wings but she's forgotten what it's like to feel a paradise of bliss

Kappale on nimeltään Bliss. Mistä päästään sujuvasti siihen lankapuoleen.

Nimittäin mulla oli eilen syntymäpäivä. Tänä vuonna synttäreihin kuului rauhallinen koti-ilta viinilasin ja telkkarin kanssa ihan omasta rauhasta nautiskellen, ja koska olen armoton yökyöpeli, päädyin sitten yön jo valoisina tunteina pitkästä aikaa lueskelemaan Ravelryn Suomalaiset kehrääjät -ryhmää. Jossa sitten joku oli joskus viime kuussa maininnut että Bliss-rukit ovat nyt myynnissä, ja puolet ryhmäläisistä vaikutti sellaisen jo ostaneen ja arvostelut vaikuttivat hyviltä. Ihastuin. Designiin, lampaaseen ja erityisesti hintaan. Ämpyilin vähän aikaa lyhtyvetoisuutta kun jostain syystä olen saanut päähäni että haluaisin kaksoisnyörillisen rukin (en tiedä miksi kun olen tasan yhdellä rukilla ikinä kehrännyt enkä silläkään paljoa), mutta pääsin aika nopeasti yli siitä kun tein vähän tutkimusta enkä muistanut niitä omia perusteitani. Päätin nukkua yön yli ja rahoittaa rukin kajoamalla Säästöihin Joihin Ei Tulisi Kajota (koska nehän ovat pahan päivän varalle eivätkä mihinkään kivaan).

Mähän tarviin rukin koska haluan saada kehruut joskus valmiiksi, koska selkä oikuttelee värttinöinnistä, koska kai se nyt kannattaa ostaa kun edullisesti saa, ja koska mulla oli ne synttärit. Että nyt ollaan sitten rukkiraskaana(!!!), olettaisin että joskus juhannuksen jälkeen saan perheenlisäystä. Pitää vaan päivystää puhelimen ääressä tarkemmin kuin viimeksi saman kuljetusfirman kanssa tai tajuta olla odottamatta että ne soittaisi enää uudestaan.

Vihreää ja violettia

Kuten viimeksi uhkailinkin, laitoin kiirastorstaina väriliemipadan porisemaan - tosin vain kuvaannollisesti, sillä nämä värjäilyt tapahtuivat kelmuun käärittyinä uunissa. Kolmesta vyyhdistä kaksi sai pätkärääkkikäsittelyn, kolmanteen yritin isompia värialueita ja liukuvärjäystyyppistä käsittelyä. Väreistä ainakin tuli ihan mukavat, saa nähdä miltä värinvaihdot sitten näyttävät neulottaessa. Väreiltään kaikki vyyhdit ovat sukua keskenään, joten nimesin nämä Ocean Dreamsiksi.

etualalla liukuvärjäys vihreästä violettiin ja takaisin, keskellä sinivihreää pätkälankaa ja takimmaisena lyhytpätkäinen vihreä/violetti

astetta informatiivisempi kuva siitä edustavimmasta langasta

Vetäydyttyäni maaseudun rauhaan (just joo, rauhaahan siellä ei ole nähtykään, mutta pääsinpä esimerkiksi jälleen bongaamaan villisikoja sekä opettelemaan moottorikelkalla ajoa) pääsi ensimmäinen lanka jo puikoille, tuo jo ennalta arvattuna karmein kaikista kolmesta. Harjoittelin sen kanssa kärjestä ylös -sukkia. Valokuvassa värit edustavat paremmin kuin livenä, kauempaa katsottuna näyttää lähinnä harmaalta. En tykkää yhtään, mutta tiedänpä vältellä ensi kerralla ja eivätköhän nämäkin jollekulle kelpaa.

Liukuvärjätty yksilö oli jo ennen syntymistään korvamerkitty ystävän joululahjalapasiin (siis tietysti viime jouluksi luvattuihin), jotka ovat nyt työn alla. Neitokainen tuskin blogiani lukee, mutta en silti ihan vielä paljasta mitä näihin on tulossa. Vähän vaan saa kurkistaa:

Spoilers, sweetie.

Olen nyt vallan viehtynyt tuohon vihreän ja violetin sävyjen yhdistelmään, toinen äidille menneistä Delight-keristäkin oli kyseistä väriyhdistelmää ja sitä täytyy varmaan kahmia vielä itsellekin, onneksi siitä luovuttuani sain melkein saman tien tilalle samoja värejä. Olen kuullut Polusta vähän negatiivisia kommentteja, mutta näistä tullee silti oikein pitkävartiset sukat. Mietin myös huivia, mutta ehkä en lähde pitsineuleilemaan hankalaa lankaa. Mutta tuo väriyhdistelmä on joka tapauksessa taivaallinen.

Nyt hyvää yötä ja meriunia, mulla on huomenna luvassa pitkähkö orkesteritreenipäivä sekä illan kohokohtana uusi Doctor Who -jakso. Jee!

Maalisvillitys?

Tämä vuosi on alkanut kauhean tohinan kanssa: kun yrittää pitkästä aikaa opiskella ahkerasti, lukea pitkiä kirjoja (A Song of Ice and Fire siis) ja lisäksi käydä kahdesti viikossa soittotunnilla sekä päälle kuoro- ja orkesteritreeneissä, ei vuorokaudessa vaan riitä tunnit ihan kaikelle mitä haluaisi tehdä. Varsinkin kun ihminen tarvitsee myös jonkin verran oleilu- ja irkkausaikaa. Tänä vuonna oonkin saanut aikaiseksi peräti sukat Dropsin ohjeella:

Selvisi myöskin miksi kesällä tekemäni TARDIS-sukat ovat armottomasti liian väljät, käyttämäni Sisu-lanka on esim Ravelryn mukaan fingering-paksuista, mutta näitä tehdessä tuntui kyllä astetta paksummalta. Pienijalkaiselle kaverille olivat menossa mutta tämä koon 35-37 silmukkamäärillä tehty sukkapari oli oikein istuva omiinkin jalkoihin. Ehkä jonain ahkerana päivänä puran niistä TARDIS-sukista sukkaosan ja neulon uudestaan vähän vähemmillä silmukoilla.

Vähän olen käsityövajetta yrittänyt paikata kehräämällä pienissä pätkissä esim. telkkaria katsoessa, mutta selvästikään se ei riitä. Tänään nimittäin tein omalla mittapuullani varsin laajan shoppailukierroksen. Ostostelin ensin itselleni valkoista lankaa värjäystarkoituksiin, sekä pääsiäisviemisiksi äidille pari ihanaa Delight-kerää ja kaksipäisen virkkuukoukun. Värejä ostin myös, ja huomisen ohjelmaan varmaankin kuuluu pienet värjäilysessiot. (Piti myös hakea yksi viulunkielisarja ja samalla sain vihdoin hommattua itselleni ääniraudan, miten voikin tuollainen yksinkertainen metallikapistus ilahduttaa kovasti.) Ja koska varsinaisesti haluan värjätä villoja enkä valmista lankaa, pistin tilaukseen puoli kiloa erirotuisia villatopseja. Ne ehkä päätyvät sitten äidille kehrättäviksi (jollen huovuta niitä värjäyksessä piloille), sillä kun on rukki mutta ei juuri pääsyä villakaupoille. Oma tilanne on taas päinvastainen ja värttinöinti tuntuu edistyvän armottoman hitaasti. Pitää vissiin oikeasti aloittaa se rukkirahaston kartuttaminen :)

Vuoden väkerryksiä

Minulle ei jää ikävä vuotta 2012. Muutoin huonona vuonna tuli kuitenkin tehtyä kivoja käsitöitä, tässä ainakin osa niistä.

Neuloin sukkiin erinäköisiä palmikoita:

  

Viimeisiin käyttämäni langan myös värjäsin itse, kirjava lanka (tai tuo valokuva) ei tee oikeutta pintaneuleelle, mutta ihan kivat niistä tuli.

Osallistuin olympialaisten aikaan Ravellenic Gameseihin. Niiden ansiosta sekä uskaltauduin virkkaamaan (se ei ole koskaan ollut lempilajini), että päädyin kokeilemaan kehräämistä. Virkkamista en erityisesti rakasta vieläkään, mutta kehrääminen lienee tullut jäädäkseen.

Ravellenics-satoa

Kehrätty on sekä rukilla että värttinällä, sekä omatekoisella että tuolla ihanalla Trindlellä.

 

Sitten piti tietysti testata myös jotain pitsimpää. Ensin helpohko kaulahuivi Tilting TARDIS:

Vuoden viimeisenä käsityönä valmistui vuoden vaativin tai ainakin eniten aikaavienyt käsityö, Laminaria. Kun kerta tulee kehrättyä pitsivahvuista lankaa niin sitten on tehtävä pitsihuiveja. Ainoa harminaihe tässä nyt on tuo käyttämäni kuitu. Novitan Hahtuvainen sopii harjoitteluun mutta mitään unelmanpehmeää se ei todellakaan ole. Vähän vahingossa kuitenkin kehräsin siitä yli neljäsataa metriä lankaa ja olisihan se ollut sääli jättää käyttämättä.

Huomata saattaa että vuoden tekeleissä on toistunut sekä violetti värimaailma, että Doctor Who -teema. En aio luopua näistä, mutta uudelle vuodelle multa on tilattu mm. vihreät sukat. Kiehtovaa!