Kuplajuomaa

Tourin kolmosetappi minua ei oikein innostanut ja liekö sen takia on jäänyt muhimaan siitä bloggaaminenkin. Esitellääs nyt kuitenkin kuplasukat jotta pääsen joskus eteenpäinkin.

Näihin olin varannut ihanaa punaista Lanitium ex Machinaa. Olen köyhä opiskelija, joten ihkulangat jää useimmiten ostamatta, mutta nyt Touria varten piti. Oli alekoodikin ja kaikkea. (Alekoodi jonka unohdin käyttää... Onneksi olin osannut valita kaupasta vain tämän yhden vyyhdin, joten hävisin ehkä vain kaksi euroa. Ensi kerralla olen tarkempi -.-) Ja sitten sen langan pariksi tuli tämä malli. Meh. Olin tietysti maalla, joten ei auttanut kuin neuloa suunnitelman mukaisella langalla.

Touring Bubbles
Lanitium ex Machina basic sock
2,25 mm

En tiedä mikä mua näissä sukissa oikein tökkii, ihan nätithän ne on kun valmista katsoo, mutta neuloin nämä kyllä sillä ajatuksella että purkuun menevät. Tosi hyödyllistä siis. Ehkä ongelma on juurikin siinä että sen kerran kun ostan käsinvärjättyä ihkulankaa niin sen olis parasta mennä johonkin ihan täydelliseen työhön, ja niin ei selvästikään nyt käynyt. Ehkä opin tästä ensi vuotta varten jotain. Joko keksimään jonkun varalangan tai rikastumaan niin hitosti että voin neuloa kaiken tällaisista kivoista langoista. Langasta itsestään ei nimittäin sukkien nihkeys millään muotoa johtunut.

Tuijottavaiset

Tour de Sockin kakkosetapille oli ohjeistettu varaamaan kahta lankaa, ja sitten arvuuteltiin onko tulossa kirjoneuletta vai jotain (minulle) kummallisempaa. Tuli kirjoneuletta, siitä tykkään, olen tyytyväinen. Näihin meni hitusen enemmän aikaa kuin ekalla etapilla, mutta niin meni muillakin kisaajilla, koska mun sijoitukseni parani huomattavasti. Olin 12. nopein, mikä tuntuu aikamoiselta saavutukselta. (Aikaero oli tosin yllättävän pieni kun ottaa huomioon miten erilainen malli on kyseessä. Virrat-sukkien kaavion opin ulkoa (=opin näkemään neuleesta mitä tapahtuu seuraavaksi, en mä sentään sitä opi muistamaan mitä rivillä n tapahtuu) melkein ensivilkaisulla, näissä jouduin tuijottamaan ohjetta ihan loppuun saakka).

Far Into The Forest // Metsään
Austermann Step + Hjertegarn Sock 4
2,5 mm

Ohjeen nähdessäni ajattelin ihan ensiksi että onpas kiva lehtikuvio, mutta hyvin pian nuo muuttuivat silmiksi. Etapin teaser-kuvakin tuli paremmin ymmärretyksi, siinä seikkaili Lumikki uhkaavien pimeästä mulkoilevien piirrettysilmien keskellä.

Sukat siis valmistuivat vähän reilussa kahdessa vuorokaudessa, ja pakko on todeta että ihan näin intensiivistä neulontatahtia kädet eivät arvosta. Onneksi etappien välillä voi lepuutella neulontalihaksia, joskin tänäänkin olen saanut sormeni jumiin pitelemällä maalipensseliä tuntitolkulla.

Sukkakisailua vol 1

Viime kuun alussa menin ja ilmoittauduin Tour de Sockille, kesän kestävälle sukkamaratonille jonka jälkeen mulla pitäis olla kuusi paria sukkia lisää. Tai ainakin tämän ekan etapin perusteella pitäisi puhua maratonin sijaan erillisistä sprinteistä, eka ohje julkaistiin maanantaina iltapäivällä ja vähän vajaata kahta vuorokautta myöhemmin mulla oli valmis pari. Ja tuolla tahdilla ehti jo hyvin tuntea itsensä hitaaksi kun nopeimmilla ei mennyt edes kellon ympäri. Pitää vissiin tehdä nopeustreenejä joskus.

Ja kun edellinen sukkaprojektini oli se lukuisia kiroiluja aiheuttanut Bex, niin olisihan se pitänyt arvata että kisan avausmallissa oli palmikointia kierretyillä silmukoilla. Jes. Ei tää onneksi ihan yhtä takkuista suorittamista ollut, mutta olen ihan tyytyväinen että seuraavaksi on pakko olla tulossa jotain muuta :D

Virrat
Novita Nalle
2,5 mm

Supervoimat hakusessa

Joululomalla esittelin äidilleni erästä Cookie A:n sukkakirjaa ja lupasin neuloa hälle vapaavalintaisen parin. No, vaikka tykkäänkin pikkutarkasta ja monimutkaisesta nyhräämisestä, niin näissä sukissa olin kohdata voittajani. Motivaatio oli hukassa koko ajan ja pari kuukautta näihin sitten kuluikin. Vaan ovatpa nyt valmiit ja olleet jo jonkun tovin uudella omistajallaan.

Cookie A: Bex
Austermann Step
2,25 mm
I need a superpower

Kierretyillä silmukoilla tehty palmikointi ei todellakaan ole mun juttuni.

Huomatkaa myös köyhän opiskelijan hienot diy-sukkablokit. Jokseenkin tätä ohjetta noudatin, materiaalina Ikean muovitabletti. Ainakin sukkien kuvattavuus parantui kivasti, kun erillinen malli/kuvaaja edelleen useimmiten puuttuu.

Kevään merkkejä

Helmikuussa ei valmistunut yhtään mitään, mitä nyt muutama koulutyö, joten ajattelin maaliskuussa saada valmiiksi edes jotain. Vaihtelun vuoksi suuntasin kangaskauppaan ja heti kuun alkupäivinä kaivoin esille ompelukoneen.

Malli on ilmainen (No Guts) Boxie Pouch, vaikka meikkilaukuksi tai projektipussiksi sopiva pussukka. Tämä yksilö valmistui yhdessä illassa, ja luulen että tällaisia pikkuompeluksia saatan tehdä useammankin. Ainakin piti varmuuden vuoksi käydä pelastamassa loputkin tuosta ihanasta turkoosista puuvillasta Eurokankaan palalaarista. Myöskin vuoriksi löysin aika hauskan kankaan.

Pinnallista

Viime päivät tämä neuloja on potenut flunssaa, löhöillyt sängyllä ja katsonut Game of Thronesia ja X-Men-leffoja. Sekä suunnitellut uusia kujeita kun tämänhetkiset neuleet eivät nyt syystä tai toisesta hirveästi inspiroi. On niitäkin tikuteltu silti vähän eteenpäin. Ja otettu spoilaavia kuvia Instagramiin.

Peukaloita

Tuli päivänä muutamana suuri tarvis värjätä lankaa. Minäpä sitten kattilaan valkoista Fabelia ja punaista ja violettia värilientä. En oikein tiennyt mitä ajattelin saavani aikaan ja katselin kattilaa kauhulla epäillen saavani aikaan jotain kurjaa ruskeaa (mistä sitä tietää jos se punainen oliskin jotain oranssiin taittavaa), mutta kuivuttuaan väri olikin just eikä melkein. Semmoinen ihana viininpunainen.

sointuu kynsiin hienosti

Ja sitten, hyvin pian, tuli sellainen olo että tää lanka olisi oikein hyvä sormikkaina! Minähän aina lapasia neuloessani kiroilen kun peukalon tekeminen on niin inhottavaa, sulaa typeryyttä lähteä tekemään niitä peukaloita kahden sijaan kymmenen! Mutta lähdinpä kuitenkin. Ravelryn suosikeissa kutkutteli Knotty gloves, mutta epäilin että langan riittävyyden kanssa saattaisi tehdä tiukkaa, joten rupesin katselemaan muita malleja. Valinnassa oli sitten iso osa nimellä, vanhan tolkienistin sydän lämpenee aina kaikille Keski-Maa-henkisesti nimetyille malleille, ja metsähaltiasormikkaat olivat muutenkin nätit. Siispä puikoille!

Heti ensiksi jouduin laskutöihin, mähän neulon sukat kuudellakymmenellä silmukalla, joten 56 hanskoihin kuulosti vähän paljolta samalla lanka-puikko-yhdistelmällä. Onnistuin laskelmissa, lopputulos on mukavan napakka. Vähän muitakin muutoksia tein, kuviossa esimerkiksi käytin kierrettyjä silmukoita tavallisten oikeiden sijaan, sain vähän skarpimpaa jälkeä.

Ja ne sormet. Niitä nyhersin viikon kaikilla luennoilla, kunnes ne viimein kuorotreeneissä valmistuivat. Kaikki se poimiminen ja reikien välttely sormien väleissä oli kyllä kurjaa, mutta eivät nuo lopulta ihan niin kamalat olleet kuin kuvittelin, etenivät kivan nopeasti. En kyllä kauheasti ihastunutkaan, sukat on edelleen mieluisampaa neulottavaa. Ainakin jos ne ei ole Bexit (niistä lisää toisen kerran).

Wood Elves Gloves
itsevärjätty Drops Fabel
2,5mm
projektisivu: Silvan

2014 paketissa

Tämä mennyt vuosi oli esimerkiksi sillä tavalla jännä, että neuloin omalla mittapuullani koko ajan ja ihan hirveästi (luulin olevani aika joutuisa tekijä, ja sitten luen blogisteja joilta on valmistunut vuodessa kymmeniä sukkapareja ja monta villapaitaa... mutta eihän tämä onneksi ole kilpailu). Ravelryn laskujen mukaan puikkojeni kautta on kiertänyt 5 928 metriä lankaa, mikä on yli tuplasti enemmän kuin viime vuonna. Sen verran on myös sekalaista pannulappuosastoa josta en jaksanut niin pitää kirjaa, että todellinen luku lienee rahtusen yli kuusi kilometriä. Kehruita ei kai ole kilometritolkulla, mutta jonkinverran niitäkin. Muista käsitöistä tärkein projekti oli tietysti kääpiöpuku, eikä niitä oikeastaan muita tullut tehtyäkään.

Sukkia valmistui (melkein) yhdeksän paria. Vuoden suurin neuleoivallukseni olikin se, että oikeasti osaankin käyttää villasukkia! Opettelin myös uusia kantapäätekniikoita, rutiineista tykkäävää jännitti, mutta löytyi kivoja vaihtoehtoja. Suosikkejani olivat elefanttisukat sekä ne räikeän pinkit pii-raidoitetut. Neuloin myös lahjaksi tädeilleni, toinen sai ruususukat syntymäpäivän kunniaksi...:

Roses
Drops Fabel

...ja toinen joululahjaksi Cookie A:n Suloisimmat sukat -kirjasta löytyneen mallin (tää kirja mun pitää ehkä itselleni hankkia myöhäiseksi joululahjaksi). Kuva on kamala koska kännykkä, kiire ja pimeys, mutta sukista tuli sentään kivat:

Wanida
Austermann Step Classic

Yksi pari yhdeksästä tosiaan on vielä paria senttiä vajaa, joululahjaksi nekin ajattelin, mutta kun vastaanottaja ehti karata koko kevääksi etelään niin eipä noilla nyt niin hoppu. Niitä ja ystävälle tehtyjä TARDIS-sukkia lukuunottamatta kaikki parit ovatkin nyt tainneet päästä näytille tässä blogissa.

TARDIS socks tribute
Austermann Step Classic

Itsekehrätyistä valmistui Cameo-huivin lisäksi uusi lempparipipo. Ja tietysti sokerina pohjalla alkuvuodesta ihana Spirited, joka mun on moneen kertaan pitänyt takautuvasti esitellä täälläkin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Kyseessä on siis ihana henkäyksenohut neuletakki, jota varten kehräsin puoli syksyä superohutta merinolankaa kaiken muutto- ja kouluhärdellin keskellä, ja jota en ole oikein ollenkaan osannut pitää päälläni, koska pelkään että se takertuu johonkin ja hajoaa enkä osaa pelastaa sitä. Mutta on se ihana.

Spirited

Tänä vuonna lupaan neuloa paljon sukkia!