Värjäsin joskus keväällä yhden villa/silkkitopsin. Kesällä en ollutkaan rukin luona, joten into päästä kehräämään oli aika kova. Jännitti kuitenkin, en ollut aiemmin kehrännyt silkkisekoitetta, ja koen jonkinlaista tuskaa aina uusia projekteja aloittaessani (siis esim. kun kaivan stashista jonkun langan ja mietin mitä siitä tulisi, eri asia jos ostan lankaa/kuitua jotain tiettyä juttua varten) - materiaalin rajattomista mahdollisuuksista on pakko luopua ja päättää jotain.
Mutta kyllähän se sitten langaksi muuttui. Yritin vaihtelevalla menestyksellä harjoitella pitkävetoa taitteelta ja vähän sellainen sekatekniikkalanka on tuloksena, mutta ihan hyvältä näyttää toistaiseksi.
vyyhtiessä laskettu n. 480m/100g, mutta katsoin telkkaria samalla :P
Nyt lanka on tuolla kuivumassa ja mulla suuren pähkäilyn aiheena että mitä siitä tekisi. Tiiän että haluan huivin ja tiiän suunnilleen minkätyyppisen huivin (sivusuuntaan neulottu, ei liian "kolmio" mutta ei liian kapeakaan, lyhennetyillä kerroksilla muotoilu ei haittaisi), mutta Ravelryssa ei nyt osu tulemaan vastaan sitä oikeaa. Jossain vaiheessa ajattelin Nymphalideaa, mutta siihenhän on nyt ihan liikaa metrejä jos en ala soveltamaan. Kehräsin siis tuon topsin jakamalla puoliksi ja menemällä päästä päähän, eli langassa on kolme piiiitkää väriblokkia. Olis kiva saada ne kaikki mukaan työhön. Muutama muukin idea nyt on ohjehakua tuijotellessa syntynyt, mutta vaikea on päättää. Sama ahdistus iskee kuin edellä, saa nähdä miten käy.
Mitäpä sitä kesähelteellä muutakaan tekisi kuin villasukkia?
Niinpä. Tänä kesänä on valmistunut kolme paria pienillä, korkeintaan kahden ja puolen millin puikoilla nyhjättyjä sukkia. Sain niistä tuolla helteessä vielä ihan mukavia kuviakin (voi sitten olla vaikeaa kuvata omissa jaloissa olevia sukkia), joista innostuin sen verran että muistin että hei, mullahan on myös käsityöblogi. Hups.
Mulla alkaa huomenna koulu, ja sitä tässä pääasiassa jännäilen koska on vähän erilaiset kuviot tänä syksynä. Olen myös ollut ihan liian kauan lomalla joten voi olla vähän hankalaa saada aivoja taas opiskeluvireeseen.
Olen elokuussa tehnyt kaikenlaista pientä, meinasin jo sanoa etten ole paljoa villakäsitöihin koskenut mallitilkkujen ja testikehruiden ohella (niiden tekeminen on tietysti oma pieni ihmeensä, harvemmin neulon mitään isoa tai muuten mallitilkkua kaipaavaa, yleensä mun käsiala menee tarpeeksi hyvin yksiin ohjeen kanssa tai sitten sovellan yritys-erehdys-menetelmää), mutta olinhan minä. Toistaiseksi paksuimmasta itsekehräämästäni langasta tuli ihana palmikkokauluri ja ihan kokeilunhalusta hurruuttelin yhden villaletin yksisäikeiseksi langaksi, se varmaan menee väriliemeen ja muuttuu joskus huiviksi. Ehkä jopa ihan oma-aloitteisesti jos tarpeeksi kauan odotan?
Tein kuitenkin myös askartelumaisempia näpertelytöitä. Erityisesti tykkään kangaskasseista joita painoin fandom-teemoilla muutaman. Olen viimeisten kymmenen vuoden aikana painanut kangasta todella harvakseltaan ja havaitsin että osaan leikata sabluunoita paremmin kuin luulin, mutta leikkaaminen on yhtä ärsyttävää kuin ennenkin. Saattoi tosin johtua myös siitä että lähdin kuvien kanssa aika pikkutarkalle linjalle, erityisesti tuon college of time travel -kassin tekstien kanssa meinasi hajota pää. Mutta valmiina olivat tosi kivoja kaikki.
Klikkaamalla isommaksi. Näistä eka jäi itselleni, toiset kaksi pääsivät hyvään kotiin ystävien luo.
Mulla on myös salaisuus. Kaikki ohjeet joihin olen netissä törmännyt, käskevät käyttämään sabluunamateriaalina muovia tai vähintään muovitettua paperia (joku kyllä vannoi litoposterin nimeen mutta kuka sitä ostaa paria pientä sabluunaa varten jos ei ole muuta käyttöä). Mutta erityisesti jos ei tule tarvitsemaan samaa sabluunaa kuin kerran tai kaksi niin sitä on aivan turhaa leikata muovista, ainakin omien kokemusteni perusteella se on vain työläämpää eikä ainakaan piirtoheitinkalvokokeilusta jäänyt muutenkaan mitään hyvää sanottavaa. Tavallinen kopiopaperi kestää yhden painokerran erinomaisesti ja useammankin jos on tarkka ja varovainen. Esimerkiksi molemmat Tardikset on tehty samalla paperisabluunalla ja toisessa levinnyt väri johtui vain siitä että käytin liikaa väriä.
Testasin myös korvisten virkkaamista. Löysin sarjan kivoja malleja ja näitä varmaan teen enemmänkin kunhan joudan. Viimeistely vaatisi vielä jollain tapaa tärkkäämistä, mutta kolminkertaisesta ompelulangasta toteutettuna varsinkin pienemmät näyttivät pitävän muotonsa hyvin itsekseenkin.
Liityin keväällä Ravelryssa Harry Potter Knitting and Crochet House Cup -ryhmään. Jutun ideana on lyhyesti Potterien tupakisan hengessä tehdä käsitöitä ja kerätä pisteitä omalle tuvalle - pisteitä saa normaaleista oppiaineista, huipaukseen osallistumisesta sekä niiden-tutkintojen-joiden-suomenkielisiä-nimiä-en-muista suorittamisesta. Toissapäivänä päättyneellä kevätlukukaudella mm. käännytin nuoren Kalkaroksen hyvisten puolelle neulehuivilla ja tyynnyttelin ihmissutta ihanilla pitkillä sukilla.
House Cupin takia tein touko-heinäkuussa varmasti enemmän käsitöitä kuin mitä olisin muuten saanut aikaiseksi (vaikka yritin olla tekemättä mitään kauhean turhaa) ja erityisenä plussapuolena on ollut se että töiden esittelyyn on tullut vähän panostettua. Itse olen erityisesti pyrkinyt kehittymään valokuvauksen suhteen (mitä toki yritän ihan noin muutenkin), koska usein harmittaa kun varmasti hienosta neuleesta on räpsäisty epätarkka pokkarikuva keskellä yötä huonossa valossa eikä se tee työlle mitään oikeutta. Mutta myös tarinankerronnallisesti pääsee käyttämään mielikuvitusta, esimerkiksi heinäkuussa yksi loitsukurssin tehtävänannoista oli "Spin your way out of trouble by spinning your yarn and an excuse for why you are out of your bed at night!"
Ja House Cup on myös ihanan yhteisöllinen. Itse roikun Puuskupuhin oleskeluhuoneessa päivittäin, koska sieltä löytää neuvoja, vertaistukea ja muuten vain juttuseuraa, sekä inspiraatiota omia tulevia projekteja varten. Kaikki ihmiset ovat kauhean ystävällisiä, mikä on aina jotenkin hitusen yllättävää internetissä (t. kyynikko). Mulle itselleni myös sopii tällainen deadline-homma hyvin, nytkin mulla on syksylle suunnitteilla villatakki jota en varmasti saisi ikinä aikaiseksi aloittaa ilman pientä ulkoista kannustinta.
Että tää on se Potter-käsityöjuttu josta puhun joskus kuitenkin. Ja vinkvink, uusi lukukausi alkaa syyskuussa ja lajittelu tapahtuu joskus tämän kuun loppupuolella, mutta tässäkin kuussa on meneillään kaikennäköistä.
Nyt ollaan ehkä todella lähellä blogin otsikkoa. Olen mukana tuossa ylläolevassa videossa, mutta neljännen virtuaalikuoron deadlinen lähestyessä ajattelin että ei jaksa ei ehdi ei kiinnosta. Kunnes sitten deadlinepäivää edeltävänä iltana päätin että itse asiassa onhan tämä nyt sen verran hieno juttu että jos vaan joku sopraanostemma ei ole liian vaikea niin minähän otan tämän haasteena - opettele ja nauhoita biisi päivässä. Ehdin sitten lopulta äänittämään molemmat sopraanot, ykkösaltonkin olisin ehtinyt oppia mutta joku tuossa nauhoittamisessa on sen verran rasittavaa että en jaksanut.
Ja sitten mulle selvisi että tähän kappaleeseen tulee myös sopraanosoolo. Sitä en ole vielä nauhoittanut kun olen halunnut sisäistää sen ensin, joten se soikin päässäni nyt melkein jatkuvasti.
and all she ever thinks about is being any other place than this 'cause she remembers having wings but she's forgotten what it's like to feel a paradise of bliss
Kappale on nimeltään Bliss. Mistä päästään sujuvasti siihen lankapuoleen.
Nimittäin mulla oli eilen syntymäpäivä. Tänä vuonna synttäreihin kuului rauhallinen koti-ilta viinilasin ja telkkarin kanssa ihan omasta rauhasta nautiskellen, ja koska olen armoton yökyöpeli, päädyin sitten yön jo valoisina tunteina pitkästä aikaa lueskelemaan Ravelryn Suomalaiset kehrääjät -ryhmää. Jossa sitten joku oli joskus viime kuussa maininnut että Bliss-rukit ovat nyt myynnissä, ja puolet ryhmäläisistä vaikutti sellaisen jo ostaneen ja arvostelut vaikuttivat hyviltä. Ihastuin. Designiin, lampaaseen ja erityisesti hintaan. Ämpyilin vähän aikaa lyhtyvetoisuutta kun jostain syystä olen saanut päähäni että haluaisin kaksoisnyörillisen rukin (en tiedä miksi kun olen tasan yhdellä rukilla ikinä kehrännyt enkä silläkään paljoa), mutta pääsin aika nopeasti yli siitä kun tein vähän tutkimusta enkä muistanut niitä omia perusteitani. Päätin nukkua yön yli ja rahoittaa rukin kajoamalla Säästöihin Joihin Ei Tulisi Kajota (koska nehän ovat pahan päivän varalle eivätkä mihinkään kivaan).
Mähän tarviin rukin koska haluan saada kehruut joskus valmiiksi, koska selkä oikuttelee värttinöinnistä, koska kai se nyt kannattaa ostaa kun edullisesti saa, ja koska mulla oli ne synttärit. Että nyt ollaan sitten rukkiraskaana(!!!), olettaisin että joskus juhannuksen jälkeen saan perheenlisäystä. Pitää vaan päivystää puhelimen ääressä tarkemmin kuin viimeksi saman kuljetusfirman kanssa tai tajuta olla odottamatta että ne soittaisi enää uudestaan.
