the end the end the end

Mulla alkaa huomenna koulu, ja sitä tässä pääasiassa jännäilen koska on vähän erilaiset kuviot tänä syksynä. Olen myös ollut ihan liian kauan lomalla joten voi olla vähän hankalaa saada aivoja taas opiskeluvireeseen.

Olen elokuussa tehnyt kaikenlaista pientä, meinasin jo sanoa etten ole paljoa villakäsitöihin koskenut mallitilkkujen ja testikehruiden ohella (niiden tekeminen on tietysti oma pieni ihmeensä, harvemmin neulon mitään isoa tai muuten mallitilkkua kaipaavaa, yleensä mun käsiala menee tarpeeksi hyvin yksiin ohjeen kanssa tai sitten sovellan yritys-erehdys-menetelmää), mutta olinhan minä. Toistaiseksi paksuimmasta itsekehräämästäni langasta tuli ihana palmikkokauluri ja ihan kokeilunhalusta hurruuttelin yhden villaletin yksisäikeiseksi langaksi, se varmaan menee väriliemeen ja muuttuu joskus huiviksi. Ehkä jopa ihan oma-aloitteisesti jos tarpeeksi kauan odotan?

Tein kuitenkin myös askartelumaisempia näpertelytöitä. Erityisesti tykkään kangaskasseista joita painoin fandom-teemoilla muutaman. Olen viimeisten kymmenen vuoden aikana painanut kangasta todella harvakseltaan ja havaitsin että osaan leikata sabluunoita paremmin kuin luulin, mutta leikkaaminen on yhtä ärsyttävää kuin ennenkin. Saattoi tosin johtua myös siitä että lähdin kuvien kanssa aika pikkutarkalle linjalle, erityisesti tuon college of time travel -kassin tekstien kanssa meinasi hajota pää. Mutta valmiina olivat tosi kivoja kaikki.

Klikkaamalla isommaksi. Näistä eka jäi itselleni, toiset kaksi
pääsivät hyvään kotiin ystävien luo.

Mulla on myös salaisuus. Kaikki ohjeet joihin olen netissä törmännyt, käskevät käyttämään sabluunamateriaalina muovia tai vähintään muovitettua paperia (joku kyllä vannoi litoposterin nimeen mutta kuka sitä ostaa paria pientä sabluunaa varten jos ei ole muuta käyttöä). Mutta erityisesti jos ei tule tarvitsemaan samaa sabluunaa kuin kerran tai kaksi niin sitä on aivan turhaa leikata muovista, ainakin omien kokemusteni perusteella se on vain työläämpää eikä ainakaan piirtoheitinkalvokokeilusta jäänyt muutenkaan mitään hyvää sanottavaa. Tavallinen kopiopaperi kestää yhden painokerran erinomaisesti ja useammankin jos on tarkka ja varovainen. Esimerkiksi molemmat Tardikset on tehty samalla paperisabluunalla ja toisessa levinnyt väri johtui vain siitä että käytin liikaa väriä.

Testasin myös korvisten virkkaamista. Löysin sarjan kivoja malleja ja näitä varmaan teen enemmänkin kunhan joudan. Viimeistely vaatisi vielä jollain tapaa tärkkäämistä, mutta kolminkertaisesta ompelulangasta toteutettuna varsinkin pienemmät näyttivät pitävän muotonsa hyvin itsekseenkin.