the end the end the end

Mulla alkaa huomenna koulu, ja sitä tässä pääasiassa jännäilen koska on vähän erilaiset kuviot tänä syksynä. Olen myös ollut ihan liian kauan lomalla joten voi olla vähän hankalaa saada aivoja taas opiskeluvireeseen.

Olen elokuussa tehnyt kaikenlaista pientä, meinasin jo sanoa etten ole paljoa villakäsitöihin koskenut mallitilkkujen ja testikehruiden ohella (niiden tekeminen on tietysti oma pieni ihmeensä, harvemmin neulon mitään isoa tai muuten mallitilkkua kaipaavaa, yleensä mun käsiala menee tarpeeksi hyvin yksiin ohjeen kanssa tai sitten sovellan yritys-erehdys-menetelmää), mutta olinhan minä. Toistaiseksi paksuimmasta itsekehräämästäni langasta tuli ihana palmikkokauluri ja ihan kokeilunhalusta hurruuttelin yhden villaletin yksisäikeiseksi langaksi, se varmaan menee väriliemeen ja muuttuu joskus huiviksi. Ehkä jopa ihan oma-aloitteisesti jos tarpeeksi kauan odotan?

Tein kuitenkin myös askartelumaisempia näpertelytöitä. Erityisesti tykkään kangaskasseista joita painoin fandom-teemoilla muutaman. Olen viimeisten kymmenen vuoden aikana painanut kangasta todella harvakseltaan ja havaitsin että osaan leikata sabluunoita paremmin kuin luulin, mutta leikkaaminen on yhtä ärsyttävää kuin ennenkin. Saattoi tosin johtua myös siitä että lähdin kuvien kanssa aika pikkutarkalle linjalle, erityisesti tuon college of time travel -kassin tekstien kanssa meinasi hajota pää. Mutta valmiina olivat tosi kivoja kaikki.

Klikkaamalla isommaksi. Näistä eka jäi itselleni, toiset kaksi
pääsivät hyvään kotiin ystävien luo.

Mulla on myös salaisuus. Kaikki ohjeet joihin olen netissä törmännyt, käskevät käyttämään sabluunamateriaalina muovia tai vähintään muovitettua paperia (joku kyllä vannoi litoposterin nimeen mutta kuka sitä ostaa paria pientä sabluunaa varten jos ei ole muuta käyttöä). Mutta erityisesti jos ei tule tarvitsemaan samaa sabluunaa kuin kerran tai kaksi niin sitä on aivan turhaa leikata muovista, ainakin omien kokemusteni perusteella se on vain työläämpää eikä ainakaan piirtoheitinkalvokokeilusta jäänyt muutenkaan mitään hyvää sanottavaa. Tavallinen kopiopaperi kestää yhden painokerran erinomaisesti ja useammankin jos on tarkka ja varovainen. Esimerkiksi molemmat Tardikset on tehty samalla paperisabluunalla ja toisessa levinnyt väri johtui vain siitä että käytin liikaa väriä.

Testasin myös korvisten virkkaamista. Löysin sarjan kivoja malleja ja näitä varmaan teen enemmänkin kunhan joudan. Viimeistely vaatisi vielä jollain tapaa tärkkäämistä, mutta kolminkertaisesta ompelulangasta toteutettuna varsinkin pienemmät näyttivät pitävän muotonsa hyvin itsekseenkin.

Terveisiä Tylypahkasta

Liityin keväällä Ravelryssa Harry Potter Knitting and Crochet House Cup -ryhmään. Jutun ideana on lyhyesti Potterien tupakisan hengessä tehdä käsitöitä ja kerätä pisteitä omalle tuvalle - pisteitä saa normaaleista oppiaineista, huipaukseen osallistumisesta sekä niiden-tutkintojen-joiden-suomenkielisiä-nimiä-en-muista suorittamisesta. Toissapäivänä päättyneellä kevätlukukaudella mm. käännytin nuoren Kalkaroksen hyvisten puolelle neulehuivilla ja tyynnyttelin ihmissutta ihanilla pitkillä sukilla.

House Cupin takia tein touko-heinäkuussa varmasti enemmän käsitöitä kuin mitä olisin muuten saanut aikaiseksi (vaikka yritin olla tekemättä mitään kauhean turhaa) ja erityisenä plussapuolena on ollut se että töiden esittelyyn on tullut vähän panostettua. Itse olen erityisesti pyrkinyt kehittymään valokuvauksen suhteen (mitä toki yritän ihan noin muutenkin), koska usein harmittaa kun varmasti hienosta neuleesta on räpsäisty epätarkka pokkarikuva keskellä yötä huonossa valossa eikä se tee työlle mitään oikeutta. Mutta myös tarinankerronnallisesti pääsee käyttämään mielikuvitusta, esimerkiksi heinäkuussa yksi loitsukurssin tehtävänannoista oli "Spin your way out of trouble by spinning your yarn and an excuse for why you are out of your bed at night!"

Ja House Cup on myös ihanan yhteisöllinen. Itse roikun Puuskupuhin oleskeluhuoneessa päivittäin, koska sieltä löytää neuvoja, vertaistukea ja muuten vain juttuseuraa, sekä inspiraatiota omia tulevia projekteja varten. Kaikki ihmiset ovat kauhean ystävällisiä, mikä on aina jotenkin hitusen yllättävää internetissä (t. kyynikko). Mulle itselleni myös sopii tällainen deadline-homma hyvin, nytkin mulla on syksylle suunnitteilla villatakki jota en varmasti saisi ikinä aikaiseksi aloittaa ilman pientä ulkoista kannustinta.

Että tää on se Potter-käsityöjuttu josta puhun joskus kuitenkin. Ja vinkvink, uusi lukukausi alkaa syyskuussa ja lajittelu tapahtuu joskus tämän kuun loppupuolella, mutta tässäkin kuussa on meneillään kaikennäköistä.